Sosiaaliseen mediaan partakarva kerrallaan

Luin lapsilleni kirjaa Paavon parta*. Siinä kerrotaan miehestä, jota kutsutaan Iloiseksi Paavoksi. Paavolla oli parta – pitkä, harmaa, paksu, lämmin ja mukava. Parrasta oli paljon hyötyä, mutta hankalakin se oli. Lopulta Paavo halusi eroon siitä ja lähti parturiin. Parturin sakset eivät pystyneet partaan. Paavo meni räätälille, suutarille, teurastajalle ja puunhakkaajalle, mutta kukaan heistä ei pystynyt tai halunnut auttaa Paavoa.

Iloinen Paavo ei ollut enää iloinen, vaan lähinnä epätoivonen. Vastaan tullut pikkutyttö tunsi empatiaa Paavoa kohtaan. Hän tarjosi apuaan ja leikkasi parran pienillä saksillaan karva kerrallaan. Ja Paavo oli taas Iloinen Paavo.

Tarinan idea on universaali kertomus siitä, kuinka hahmottoman suuretkin projektit muuttuvat käsitettäviksi, kun ne jaetaan sopivan pieniin annospaloihin.

Sosiaalinen media ja internet näyttäytyy helposti suurena, käsittämättömänä ja hallitsemattomana kaaoksena. Sellainen se oikeastaan onkin. Internet on kuin maailmankaikkeus. Sitä ei voi käsittää kokonaisuutena, eikä missään tapauksessa hallita täysin. Siksi siihen kannattaa tutustua pieni pala kerrallaan, olla mukana siinä, mihin omat rahkeet riittävät.

Sosiaaliseen mediaan osallistumisen askeleet voisivat olla seuraavanlaiset:

1. Lue blogeja ja keskustelupalstoja. (Aloita vaikka etsimällä Blogilistasta sinua kiinnostavia aiheita.)
2. Kommentoi blogeja, osallistu keskusteluihin.
3. Avaa Facebook-profiili. (Yrityksellesi voit lisätä Facebook-sivun.)
4. Perusta oma blogi. (Vaihtoehtoja löytyy, mutta itse pidän WordPressiä jotenkin ammattimaisimpana.)
5. Ota käyttöösi mikroblogi. (esim. Twitter, Jaiku, Qaiku)

Nämä askeleet keskittyvät lähinnä tekniikan haltuunottoon, mutta uskon, että seuraamalla sitä, mitä muut tekevät, pääset parhaiten kiinni sosiaalisen median syvimpään olemukseen.

Seuraa, lue, kokeile, jaa ja verkostoidu. Sosiaalisen median parasta antia ovat ihmiset. Minulle erityisen hienoja kokemuksia ovat olleet ne, kun ensimmäiset ihmiset ovat lähettäneet Facebookissa kaveripyynnön, vastanneet kommenttiini, maininneet nimeni blogissaan, kommentoineet blogiani, jne. Näin pienistä asioista voi olla kysymys.

P.S. Pienillä asioilla voi olla suuret ja kauaskantoiset seuraukset. Se tietysti saattaa pelottaa, mutta ensisijaisesti avaa mahdollisuuksia.

* Kati Bondestam, 1974. Paavon parta. Helsinki: Weilin+Göös.