Kategoriat
Sisältömarkkinointi Sosiaalinen media

Voiko sosiaalista mediaa hyödyntää jalat maassa?

Kysymys: Kannattaako sosiaalisen median suhteen laittaa jäitä hattuun?

Vastaus: Jäähylle kannattaa mennä aina, kun tunteet alkavat kuumenemaan (paitsi aviollisista velvollisuuksista puhuttaessa).

Kysymys: Kannattaako yrityksessä ottaa aikalisä sosiaalisen median hyödyntämisen suhteen?

Vastaus: Onko se kuitenkaan tarpeellista? Käytät joka tapauksessa markkinointiin aika läjän rahaa, mikset käyttäisi siihen vähän myös aikaa. Tai jos asiakkaasi ovat sosiaalisessa mediassa, mikset voisi olla heihin yhteydessä sielläkin. (Sitä paitsi sosiaaliseen mediaan pääsee myös rahalla, jos aikasi ei siihen riitä. Onhan muitakin PR-palveluita ulkoistettu kautta aikojen.)

Hype on hype, mutta järki päässä ja lakki kourassa sosiaalisesta mediasta on moneksi. Onhan siinä aina riskinsä, kun avaa suunsa, päivittää Facebook-statuksensa tai julkaisee blogikirjoituksen. Joku saattaa olla asiasta erimieltä ja sanoa sen päin näköä.

Viime aikoina (jo varmaan vuoden päivät) on tullut kriittisiä kommentteja tai väsymistä sosiaaliseen mediaan. Kritiikki on aina paikallaan ja väsyminenkin on luonnollista, kun jostakin asiasta saa yliannoksen.

Internet, sosiaalinen media ja Facebook

Monille ihmisille sosiaalinen media on sama asia kuin Facebook. Facebook onkin eniten käytetty sosiaalisen median väline. Se on osa internettiä ja osa sosiaalista mediaa.

Minä olen pohdiskellut sitä, onko sosiaalisesta mediasta puhuminen teennäistä? Aivan kuin sosiaalinen media olisi joku erityinen osa internetiä. Tosiasiassa siinä osassa internetiä, jota sosiaalinen media ei jollain lailla kosketa, on jääty kehityksestä hieman jälkeen. Tällaisia ovat yleensä suurten organisaatioiden internet-sivut, joihin on käytetty rahaa tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja. Ei sellaista projektia tehdä samalla vuosikymmenellä kahdesti, vaikka kuinka tekniikka kehittyisi. Ehkä tämä voisi olla hyvä syy siihen, että tällaisten jättiprojektien aika olisi jo ohi – ainakin internetissä.

Kun sosiaalisesta mediasta tulee luonnollinen osa internetiä, voidaan sitä ruveta hyödyntämään ilman suurempaa kiihkoa. Sosiaalinen internet on varmasti erilainen kuin 90-luvun epäsosiaalinen internet.

Kirjoittanut Janne Ansaharju

Olen sisällöntuottaja ja old-school-bloggaaja, jolla on myös visuaalista silmää ja laaja kokemus sosiaalisen median eri kanavista. Minulla on vahva viestintä- ja markkinointiosaaminen, ja olen työskennellyt monien eri alojen yritysten ja järjestöjen kanssa.

6 vastausta aiheeseen “Voiko sosiaalista mediaa hyödyntää jalat maassa?”

Ihan vain pienenä sivukommenttina, että oppilaitoksessani sosiaalista mediaa korostettiin erään toimittajan luennoilla joka käänteessä. .

Hän perustelunsa sen tarpeellisuuteen toimittajana johtui siitä, että maailman menoa on päästävä seuraamaan nopeasti ja matkoiltakin käsin. Parhaimmat tiedotukset isoista ja merkittävästi tapahtumista löytyivät Facebookista samoin tein kuin vaikkapa Ylen sivuilta.

Kommentti yllätti, koska olen ollut varautunut sosiaalisen median suhteen ja kokenut sen pikkupentujen temmellyskentäksi.

Kiitos hyvästä ”sivukommentistasi”.

Sosiaalisen median vahvuus tiedottamisen kannalta minusta on se, että voimme saada sellaista tietoa, jota suuret uutistoimistot eivät jaa. Esimerkiksi blogien avulla yritykset voivat tiedottaa asioista, jotka kiinnostavat asiakkaita, mutta eivät ylitä uutiskynnystä.

Perusuutisvirrassa suuret uutistoimistot ovat yleensä nopeimpia ja luotettavimpia.

Sosiaalisen median merkittävin tekijä taitaa kuitenkin olla vuorovaikutus. Keskustelu poikkeuksetta laajentaa näkökulmia ja yhdessä tuotettu tieto on monipuolisempaa kuin yksinäisen ajattelijan pähkäilyt.

”Sosiaalinen internet on varmasti erilainen kuin 90-luvun epäsosiaalinen internet.”

Itse en olisi tästä niinkään varma. Toki Facebook on muuttanut netin käyttöä jonkin verran, mutta kyllä internet on aina ollut varsin sosiaalinen paikka. Jo maailman ensimmäinen sivusto oli blogi. Chätit ja foorumit ovat aina olleet suosittuja. Tiedonjakaminen on aina ollut internetin tukijalka, mutta hyvän kakkosena on tullut interaktiivisuus käyttäjien kesken.

Minullakin on varmasti nyt jonkinlainen väsymisvaihe sosiaaliseen mediaan, vaikka en missään nimessä haluaisikaan saada takaisin sitä maailmaa, jossa yrittäjä tapasi muita samanlaisia vain lähtemällä ankeisiin pönötystilaisuuksiin. Olen ajatellut viime aikoina, että pieni etäisyys ehkä auttaisi löytämään sen minun näköiseni tavan elää täällä verkossa. Aina vain vähemmän kiinnostavat Twitterin taskubileet ja monotanssit, sillä työt eivät tule valmiiksi sillä, että toistelen muiden kanssa kuorossa miten mahtavaa tämä kaikki on ja virtuaalihännystelen. Olen samaa mieltä tuosta mitä kirjoitat sosiaalisesta mediasta puhumisen teennäisyydestä: On tehty suuri asia sellaisesta, joka on vain yksi vaihe internetin kehityskulussa.

Ihminen taitaa tosiaankin alkaa nähdä sitä minkä parissa hänen mielensä askartelee. Nimittäin aivan lyhyen ajan sisällä on tullut vastaan somekriittisiä kirjoituksia, joissa on ollut ihan järkiasiaa niinkuin nyt tässäkin. Jahka vielä itsekin bloggaan tunnoistani ja vähän linkittelen, saanen seurata Twitter-seuraajieni määrän romahtavan ja Facebook-fanien kaikkoavan. Nooh, sadan vuoden päästä sillä ei ole mitään merkitystä.

Kiitos näkökulmastasi Olli.

Kaiken kaikkiaan täytyisi varmaan määritellä, mitä missäkin yhteydessä on sosiaalista tai yhteisöllistä, ja kuinka suuri osuus esimerkiksi internetistä täytyy olla sosiaalista, jotta sitä voisi kutsua kokonaisuudessaan sosiaaliseksi.

Internetin kehittäjäthän ovat maininneet, että web 2.0 on ollut alusta asti ikään kuin sisään rakennuttuna tai optiona internetissä (jo silloin, kun se vielä kirjoitettiin isolla).

Suurin muutos taitaa olla käytettävyyden lisääntyminen niin internet-yhteyksien parantumisen kuin teknisten sovellusten yksinkertaistumisen myötä. Netti on nyt paremmin jokamiehen ja -naisen ulottuvilla kuin 90-luvulla.

Outi, jaat varmasti tuntosi monien kanssa. Se on hyvin ymmärrettävää ja tervettä.

Usein sopiva balanssi löytyy, kun on kokeillut ääripäät. Näin ainakin minulle on käynyt monen asian kanssa. On luonnollista innostua, löytää maailman reuna ja palata kultaiselle keskitielle kokonaisuus paremmin hallussaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *