Usein sopiva balanssi löytyy, kun on kokeillut ääripäät. Näin ainakin minulle on käynyt monen asian kanssa. On luonnollista innostua, löytää maailman reuna ja palata kultaiselle keskitielle kokonaisuus paremmin hallussaan.

Kaiken kaikkiaan täytyisi varmaan määritellä, mitä missäkin yhteydessä on sosiaalista tai yhteisöllistä, ja kuinka suuri osuus esimerkiksi internetistä täytyy olla sosiaalista, jotta sitä voisi kutsua kokonaisuudessaan sosiaaliseksi.

Internetin kehittäjäthän ovat maininneet, että web 2.0 on ollut alusta asti ikään kuin sisään rakennuttuna tai optiona internetissä (jo silloin, kun se vielä kirjoitettiin isolla).

Suurin muutos taitaa olla käytettävyyden lisääntyminen niin internet-yhteyksien parantumisen kuin teknisten sovellusten yksinkertaistumisen myötä. Netti on nyt paremmin jokamiehen ja -naisen ulottuvilla kuin 90-luvulla.

Ihminen taitaa tosiaankin alkaa nähdä sitä minkä parissa hänen mielensä askartelee. Nimittäin aivan lyhyen ajan sisällä on tullut vastaan somekriittisiä kirjoituksia, joissa on ollut ihan järkiasiaa niinkuin nyt tässäkin. Jahka vielä itsekin bloggaan tunnoistani ja vähän linkittelen, saanen seurata Twitter-seuraajieni määrän romahtavan ja Facebook-fanien kaikkoavan. Nooh, sadan vuoden päästä sillä ei ole mitään merkitystä.

Itse en olisi tästä niinkään varma. Toki Facebook on muuttanut netin käyttöä jonkin verran, mutta kyllä internet on aina ollut varsin sosiaalinen paikka. Jo maailman ensimmäinen sivusto oli blogi. Chätit ja foorumit ovat aina olleet suosittuja. Tiedonjakaminen on aina ollut internetin tukijalka, mutta hyvän kakkosena on tullut interaktiivisuus käyttäjien kesken.

Sosiaalisen median vahvuus tiedottamisen kannalta minusta on se, että voimme saada sellaista tietoa, jota suuret uutistoimistot eivät jaa. Esimerkiksi blogien avulla yritykset voivat tiedottaa asioista, jotka kiinnostavat asiakkaita, mutta eivät ylitä uutiskynnystä.

Perusuutisvirrassa suuret uutistoimistot ovat yleensä nopeimpia ja luotettavimpia.

Sosiaalisen median merkittävin tekijä taitaa kuitenkin olla vuorovaikutus. Keskustelu poikkeuksetta laajentaa näkökulmia ja yhdessä tuotettu tieto on monipuolisempaa kuin yksinäisen ajattelijan pähkäilyt.

Hän perustelunsa sen tarpeellisuuteen toimittajana johtui siitä, että maailman menoa on päästävä seuraamaan nopeasti ja matkoiltakin käsin. Parhaimmat tiedotukset isoista ja merkittävästi tapahtumista löytyivät Facebookista samoin tein kuin vaikkapa Ylen sivuilta.

Kommentti yllätti, koska olen ollut varautunut sosiaalisen median suhteen ja kokenut sen pikkupentujen temmellyskentäksi.