Serendipiteettiä pintaan niin vanhakin näyttää uudelta

Verbaaliakrobatian vankkumattomana ihailijana en voinut olla kirjoittamatta niinkin vanhasta Aristoteleen kantapää -ohjelman jaksosta kuin 26.2.2010 esitetystä Urheiluselostuksen aikakaudet*. Alivaltiosihteerissä kielenkannuksensa hankkinut Pasi Heikura pakinoi jakson lopun Viikon sitaattivinkissä (aikajanan kohdasta 0.21.50 alkaen) serendipiteetistä.

Heikura määrittelee serendipiteetin onnettomuudeksi, joka lopulta ilmenee onnenpotkuksi. Esimerkkeinä hän mainitsee Kolumbuksen, joka etsi Intiaa, mutta löysi Amerikan ja ”kukapa meistä ei olisi kaatanut vahingossa perintökaappikelloa, jonka säpäleiden seasta löytyi pihin iso-sedän rahakätkö”.

Innovaatioista puhuttaessa – Pasin viittauksesta innovaatio-sanan vanhanaikaisuuteen huolimatta – serendipiteetti on yksi innovaatioprosessin ominaisuuksista. Muita ominaisuuksia ovat kombinatorisuus (~ yhdisteleminen) ja mielikuvitus.

Opetusministeriön ”Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä” -julkaisun mukaan ”serepiditeettiä voidaan ruokkia luomalla olosuhteita ja tiloja, joissa erilaiset ihmiset kohtaavat. Myös siirtyminen uusiin tehtäviin tai uusiin paikkoihin voi tuoda esiin yllätyksiä, jotka johtavat innovaatioihin.”

Innovoiminen on siis prosessi, jossa sopivasti ihmisiä, tiloja ja asioita yhdistelemällä sekä mielikuvitusta käyttämällä saadaan aikaan momentum, jonka ansiosta sikiää innovaatio.

Kehoitankin työpaikoilla tästä päivästä alkaen vaihtelemaan työpisteiden ja kahvitaukosijoittumisen järjestyksiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Mieleeni kohoaakin kouluaikoina rakennustyömaalla lautapoikana työskentelyni. Eräällä työmaalla uurasti kaikkien pitämä työmies, joka sosiaaliparakissa merkitsi reviirinsä toistamalla lausetta ”täs on mun paikka, sano Virtasen Raikka” (sukunimi muutettu edes jonkilaisen yksityisyyden säilyttämiseksi). Raikan paikalle ei kukaan muu istunut – ei edes silloin, kun Raikka piti rokulia. Tuttu paikka luo turvallisuutta, mutta ei ruoki innovaatiota.

Heikura kannustaa meitä työn raskaan raatajia jatkamaan uuraasti aistimet avoimina. ”Vaikka se, minkä kanssa verisesti ponnistelemme vuosia ei onnistuisikaan, ehkä sen sivutuotteena syntyy jotain hyvää. – – Ennen pitkään serendipiteetti tekee meistä kuitenkin rikkaita.”

* YLE Areenan harmillisesta ominaisuudesta johtuen jakso on kuultavissa vain 26.4.2010 klo 16.35 asti. Voisivathan nuo olla kuultavissa vaikka maailman tappiin.