Suuryrityksissä on harrastettu ulkoistamista haitaksi asti. Tehokkuuden ja säästöjen nimissä on saatettu siirtää arvokasta tietotaitoa yrityksen ulkopuolelle muistitikkukaupalla tavoitteita saavuttamatta. Saattaa olla, että pahin trendi on ohitettu, kun tehokkaimmaksi uudelleen järjestelyjen keppihevoseksi ymmärretty taloustaantuma alkaa helpottaa.

Mikro- ja pk-yrityksissä ulkoistamiseen ei ole ollut tarvetta, kun sisällä ovat muutenkin olleetkin vain välttämättömät toiminnot. Oman osaamisalueen ulkopuolella olevat palvelut ostetaan vain todellisen tarpeen edessä. Usein vielä ensin itse kokeillen ja vasta ”syden ja saven” jälkeen kysytään muilta.

Sosiaalisen median kohdalla on minusta yrityksille annettu koviin ristiriitaista viestiä. On kerrottu sosiaalisen median välttämättömyydestä ja samalla peloteltu sen vaikeudesta. Ja kun yrityksillä ei ole aikaa itse tehdä, on väitetty, ettei sosiaalista mediaa voi ulkoistaa tai ei ainakaan pitäisi ulkoistaa. Aika umpikujassa sitä sitten ollaan: Ei osata, ei uskalleta, eikä ole aikaa perehtyäkään.

Minusta sosiaalisessa mediassa on paljon sellaista, mitä voidaan ”ulkoistaa”. Aivan yhtä hyvin kuin yleensäkin markkinointia, myyntiä, asiakaspalvelua, tiedottamista, julkisten suhteiden ja henkilöstösuhteiden hoitamista, jne. Sosiaalinen media on osaksi kaikkea tätä. Päätöksentekoa näissäkään asioissa ei tietenkään pidä ulkoistaa.

Yksinyrittäjälle työntekijän palkkaaminen on paljon suurempi riski kuin palvelun ostaminen. Ammatinharjoittajalle työntekijän palkkaaminenkin saattaa tuntua ulkoistamiselta.

Sisäistäminen oleellisempi kuin ulkoistaminen

Oleellinen kysymys ei mielestäni olekaan ulkoistaminen, vaan sisäistäminen. Tärkeää ei ole se, mikä on yhteistyön malli, vaan se pystyykö tekijä sisäistämään yrityksen palveluiden ja asiakassuhteiden oleelliset seikat.

Toimittajat ovat oiva esimerkki siitä, kuinka voi tehdä paljon – ihan hyvää – syventymättä aiheeseen kovinkaan paljon. Minä olen kirjoittanut toimittajana toimiessani monta juttua, joiden todellinen sisäistäminen on jäänyt melko pintapuoliseksi. On tietysti olemassa toimittajia, jotka ovat ainakin yhtä paljon asiantuntijoita kuin toimittajia. Toisaalta on olemassa niin sanottuja yleistoimittajia, joiden vahvuus on juuri tehdä juttuja aiheesta kuin aiheesta. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää kaikesta kaikkea. Täytyy tietää oleellinen – asiakkaan kannalta.

Pitkä yhteistyö yritysten välillä voi olla todella hedelmällinen, vaikka kysymys periaatteessa onkin ulkoistamisesta*. Hyvässä yhteistyössä molemmat osapuolet oppivat toistensa bisneksestä ja asiakkaista. Täytyyhän työntekijäkin perehdyttää, eikä se aina ole kovin helppoa. Itse asiassa asiakkaani ovat joskus innoissaan kertoneet, kuinka ovat yhteistyön kautta oppineet myös omasta bisneksestään, jopa ydinosaamisalueestaan.

Sosiaalisessa mediassa ei tarvitse itse tehdä kaikkea. Palveluita voi myös ostaa: tekniikkaa, toteutusta, sisältöä ja asiakaspalvelua. Onpa järjestöissä palkattu jopa verkkokeskustelijoita.

P.S. Facebook-sivun ylläpidon, tai ainakin valvonnan, voi myös ulkoistaa. Minulla on kokemuksia siitä. Minä olen päivät pitkät tietokoneen ääressä, toisin kuin suurin osa asiakkaistani, joten ehdin reagoida kysymyksiin ja kommentteihin paljon nopeammin kuin yrityksen oma väki.

* Ulkoistamista on tietysti vain se, mikä siirretään ulkopuolelle. Työtä, jota ei olla koskaan itse tehty, ei voida ulkoistaa.

Apua blogin perustamiseen

Lataa ilmainen Miten aloitat bloggaamaan ammattimaisesti -pikaopas

Pin It on Pinterest