Jos sinusta tai yrityksestäsi kirjoitataan netissä jotain ikävää, lakimiehistä on hyvin vähän apua. Arvostusta ei voi vaatia. Se täytyy ansaita. Kolhiintunutta mainetta voi siis korjata vain pyytämällä anteeksi, hyvittämällä ja osallistumalla rakentavasti keskusteluun.
Silloin tällöin Suomessakin tulee esille tapauksia, joissa yritys kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi sosiaalisessa mediassa. Julkaisijan voi haastaa oikeuteen syystä tai toisesta, mutta maineen kannalta sillä ei juuri ole merkitystä. Vaikka voittaisit oikeusjutun, mainettasi se ei pelasta – itse asiassa sinua pidetään entistä pahempana kusipäänä.
Jos joku on kirjoittanut ilkeästi jostain yrityksestä, yleensä ensimmäiseksi bloggaajaa pyydetään poistamaan tekstit (tai kuvat tai videot). Vaikka julkaisija siihen suostuisikin, vahinko on jo tapahtunut. Internetistä ei saa poistettua mitään koskaan. Älämölö vain pahentaa tilannetta. Aikaisemmin yhdessä blogissa julkaistu teksti löytyy pian jopa sadoilta sivustoilta.
Juudean prokuraattorin Pontius Pilatuksen sanoin:
Minkä kirjoitin, sen kirjoitin (Joh. 19:22).
Viime joulukuussa kirjoitin eräästä tapauksesta otsikolla Vaikuttava sisältö on vaarallista. Tänään törmäsin toiseen tapaukseen, jossa kuluttaja on tullut huijatuksi talon rakennuttamisessa, jonka johdosta hän ryhtyi bloggaamaan. Rakennusliike pyysi blogia sensuroitavaksi ja siitähän bloggaaja vain riemastui. Nyt kritiikkiblogi löytyy yrityksen nimellä hakutuloksissa kolmantena.
Joku voisi sanoa, että armotonta menoa. Sitä se toisaalta onkin, mutta tämä on myös yksi syy opetella internetin ja asiakkaan metkut. Asiakas on vahvoilla sosiaalisessa mediassa, jos yrityksessä ei panosteta asiakaspalveluun – myös netissä. Toisaalta kannattaa sen verran opetella psykologiia, jotta tietää, miten herne yleensä irtoaa nenästä. Uhkailu ei kuulu tehokkaisiin menetelmiin vaientaa hankala asiakas.
