Susanne Päivärinta haastatteli Timo Soinia Ylen Eurovaalitentissä. Susanne tankkasi Timolta ”lööppivastauksia”, eikä antanut suunvuoroa, kun haastateltava yritti taustoittaa vastaustaan. Timo näytti hyvältä. Susanne vaikutti epäkohteliaalta vänkyrältä.

Olen törmännyt samaan ilmiöön aiemminkin. Yleensä poliitikkojen haastatteluissa, mutta sama kaava toistuu myös muissa yhteyksissä:

  1. Seuraan haastattelua, jossa haastateltava edustaa minulle neutraalia henkilöä tai tunnen jopa antipatiaa häntä kohtaan.
  2. Toimittaja yrittää olla kriittinen, mutta onkin lähinnä ärsyttyvä ja epäkohtelias.
  3. Sympatiani kääntyy haastattelun kuluessa haastateltavan puoleen ja runsastuu, kunnes tunnen antipatiaa toimittajaa kohtaan.

Kun haluat kerätä sympatiapisteitä asiallesi ja persoonallesi, käytä kärkästä haastattelijaa. Mitä äksymmän tenttaajan löydät, sitä parempi. Harkitse pahimman vihamiehesi rekrytointia. Itse tietysti pysyt tyynenä ja yrität vastailla parhaan kykysi mukaan.

[inlinetweet prefix=”” tweeter=”@Nettitehostin” suffix=”Kriisitilanteessa yritys voi hyödyntää ”äkätoimittaja-taktiikkaa”.”]Kriisitilanteessa yritys voi hyödyntää ”äkätoimittaja-taktiikkaa”.[/inlinetweet]

Kriisitilanteessa yritys voi hyödyntää ”äkätoimittaja-taktiikkaa”. Haastattelijan käydessä päälle kuin yleinen syyttäjä, pisteet ropisetvat hätää kärsivän, pahastikin mokailleen, toimarin laariin.

P.S. Susanne selvästi leppyi loppua kohti. Liekö huomannut jo haastattelun aikana menneensä ”kriittisyydessään” hieman liian pitkälle? Timo puolestaa lähti mukaan kiistelyyn, kun olisi pitänyt vain kärsivällisesti vastailla.

Apua blogin perustamiseen

Lataa ilmainen Miten aloitat bloggaamaan ammattimaisesti -pikaopas

Pin It on Pinterest