Miksei asiantuntija uskalla kirjoittaa blogia?

Bongasin Amppareiden tiedeaiheisesta syötteestä Petri Riikosen Tiede-lehteen kirjoittamaan artikkeliin, jossa käsiteltiin asiantuntijan osallistumista nettikeskusteluun. Ilokseni Petri yhdisti luontevasti bloggaamisen nettikeskusteluun ja sosiaaliseen mediaan. Useinhan unohdetaan, että juuri blogit ovat sosiaalisen median aatelia.

Siihen ne ilonaiheet sitten loppuivatkin. Muuten kirjoitus oli aika synkkä kuvaus siitä, miten netissä jyllää pseudotiede ja käärmeöljykauppa. Näillä ajatuksilla ei ole mikään ihme, ettei asiantuntija uskalla edes haaveilla oman blogin aloittamisesta.

Jos spesialisti lähtee väittelemään maallikoiden kanssa vaikkapa ravitsemuksesta, rokotuksista tai ilmastonmuutoksesta, hän ei enää muuta ehdi tehdäkään. Ja siinä sivussa hän voi joutua kuuntelemaan henkilökohtaisuuksiin menevää haukkumista.
– Petri Riikonen, Miten asiantuntija voisi osallistua nettikeskusteluun?

Netin aurinkoinen reuna

En missään tapauksessa väitä, että Petri Riikosen käsitys olisi väärä – luulen siihen jopa liittyvän aitoa henkilökohtaista pettymystä.

Minäkin olen tutustunut netin pimeään puoleen, mutta pääasiassa pysyttelen kadun aurinkoisemmalla reunalla. Tästä syystä ajatukseni netistä ovat plussan puolella.

Asiantuntijablogi on CV

Tiedemiehen bloggaaminen on mietityttänyt minua jo pitkään. Yritin taannoin vakuuttaa lähisukulaistani bloggaamisen autuudesta, kun hän oli jäänyt työttömäksi. Ehdotin, että hän kirjoittelisi tieteenalastaan blogiin, jolloin pysyisi paremmin mukana alan kehityksessä ja samalla voisi osoittaa osaamisensa ja intonsa rekrytoijille. Mikä voisi olla parempi CV kuin asiantuntijablogi?

Osaamattomuus on suurin este viestinnälle

Aku Heinonen kirjoitti Suomen Kuvalehden blogissa jo keväällä (7.4.2011), kuinka ”tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus kärsii tutkijoiden heikoista viestintätaidoista”.  Viestintätaidottomuus tuli esille myös EVAn Suora yhteys -tutkimuksessa, joten se ei sinällään ole mikään yllätys. Toisin sanoen, pelko ilkeistä kommenteista ei liene ainoa syy asiantuntijan verkkohiljaisuuteen.

MTV3:n politiikan toimituksen esimies Timo Haapala lopetti pitkäaikaisen bloginsa elokuussa, kun Ilta-Sanomien mukaan kyllästyi lukijoiden kommenttien tasoon.

Nimettöminä kommentoivat ”puskista huutelijat” ovat varmasti jättäneet jälkeensä hävyttömiä mielenilmaisuja, mutta jotenkin vierastan Haapalan perusteluita. Ne kuvastavat myös viestintätaidottomuutta.

Ei tarvita kristallipalloa arvaamaan, että blogi pursuaa vastaväitteitä, jos kirjoittaa politiikkaa ja kaiken lisäksi mollaa Perussuomalaisia – riippumatta sitä, onko arvostelulle aihetta vai ei.

Aloita bloggaaminen ennen kuin vihamiehiä on enemmän kuin faneja

Bloggaamisen ongelmaksi voi viestintätaidottomuuden lisäksi nousta tosielämässä kertyneet vihamiehet. Mitä värikkäämpi persoona on kyseessä, sitä enemmän syntyy niitä, jotka inhoavat.

Kun tunnettu julkkis alkaa bloggaamaan, hän saattaa saada ensin liikkeelle vastustajansa. Silloin bloggaaja on aika yksin. Viha saa jostain syystä meidät toimimaan tomerammin kuin rakkaus. Fanit eivät Suomessa ole yleensä yhtä fanaattisia kuin vihamiehet.

Tästä syystä julkkiksella täytyy olla paksunahka ja päättäväinen asenne onnistuakseen netin valloituksessa. Siksi onkin parempi aloittaa nettielämä ennen kuin on noussut suureen julkisuuteen. Näin fanijoukot kasvavat hiljalleen ympärille ja ovat puolustamassa idoliaan, ilman, että idolin itsensä täytyy koko ajan olla oikomassa vääriä käsityksiä ja puolustautumassa parjauksilta.

Bloggaaminen kannattaa aloittaa heti. Erityisesti tulevien asiantuntijoiden (= opiskelijoiden) ja nuorisopoliitikkojen koulutukseen on syytä sisällyttää blogiviestinnän opintoja.